Minä en osaa elää, on liikaa jyrkkiä mutkia ja kaadun kaarteissa.
Mulla on ikävä kaikkea sitä mitä ei enää ole,
mä tahdon jonkun uuden romanssin,
mä tahdon rakastua palavasti, niin syvästi että se peittää kaiken tän tyhjän.

Mä oon tyhjäksi koverrettu, tää arki syö mun kuorenkin muru murulta. Mä en oo kohta enää mitään.
Tahtoisin niin kovasti ottaa yhteyttä siihen kesäromanssiin, josta olisi voinut tulla jotain jos olisin erilainen
jos olisin parempi ja viisaampi
mulla on ihan mieletön ikävä sitä ihmistä, me nähtiin kerran sen jälkeen ja tahtoisin taas.
Miksei ikinä saa vastakaikua kun tahtoisi sitä kaikkein eniten?
Sydän pakahtuu
tätä ikävää ja halua ja kuvien katselua kaikki illat.

Miksi mä oon niin huono ettei ketään kiinnosta?

Tosin vain vähän
sillä koulupäivä oli lyhyt
mutta väsymys pakotti nukkumaan kolmen tunnin päiväunet
nälkä ei siis ole kiusannut.

2 mandariinia
4 täysjyvädigestiveä

~ 450 kcal

Eilen söin vielä lisäksi n. 1,5dl rasvaton rahka-9% vaniljakastike-mustikka-seosta, joten eilisen saldoksi tulee n. 700 kcal.
Laitan nämä hieman yläkanttiin,
se on parempi kuin ala.

Katselen kaikkia herkkuruokareseptejä
tekisi hirveästi mieli
mutta paastoan nyt jouluun asti
sitten voi herkutella
ja jatkaa kevyesti taas tammikuussa.

Saat väsyä ja olla voimaton

tänään tähän mennessä:
2 banaania
1 mandariini
3 täysjyvädigestiveä

~ 500 kcal jälleen

noin vähästä noin paljon
en tiedä uskallanko enää tänään enempää
ehkä rasvatonta raejuustoa ja vähän tonnikalaa
kurkkua
kivennäisvettä
en tahdo menettää lihaksia.

Harmillista etten omista vaakaa.
Toisaalta voin yllättyä iloisesti kun pääsen jouluksi taas kotiin.

Lähtöpaino ehkä hivenen yli 50.

Pelottaa jo valmiiksi vähän,
viikonloppuna ystävä tulee kylään, tehdään pitsaa, miten saisin pidettyä keveänä?
Täytteeksi tomaattia, ananasta, tonnikalaa, juusto kevyenä, pohjaan osaksi täysjyvävehnäjauhoja ja ihan pikkuisen rypsiöljyä. Yritän tehdä omasta puoliskostani pienemmän, pohjasta ohuemman ja juustoa vähemmän. Hän kyllä huomaa jos en syö.
Täytyy ehkä juoda yksi kevytsiideri. Niissäkin on hirvittävä määrä kaloreita ja alkoholinjuonti vielä lisää niiden imeytymistä.

Kamalaa stressailua.

Pikkusisko vietiin tänään psykiatriseen suljetulle osastolle
tuntuu että minäkin kaipaan sellaista
tarvitsen sitä

eipähän tarvitsisi olla yksin
ja laskea

neljä mandariinia
200g maitorahkaa
1 dl 9% vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
50g jäisiä mustikoita
puoli rasiallista sokerittomia kurkkupastilleja

~500 kcal

eikä ole nälkäkään
on vain ikävä joka täyttää kaiken sisältäni
mikään muu ei tunnu miltään
en jaksa olla kiinnostunut taiteestakaan vaikka se on elämäni.

Voisin koittaakin olla alle 1000 kcal/päivä jouluun asti
olisin kaunis ja hoikempi
vähemmän nestettä
hedelmiä ja maitotuotteita

sitten toisen on ihana nähdä minut taas.

Tänään vein roskat.

Sattuu sattuu sattuu
enkä tiedä miksi valitan.
En osaa edes kirjoittaa sanoiksi, kamalaa turhautumista kaikkeen
ja aivan hirvittävää ikävää.

Sydäntäraastavaa ikävää joka syö minua eikä lähde kulumallakaan.
Olen kasvanut kiinni toiseen, kaksi viikkoa yksin on vain tuskassa kiemurtelua.
Kaipaan aina vain kainaloon, kaipaan suudelmia ja silittelyä, läheisyyttä.
En uskonut voivan käydä näin.

Valvon yöt ja nukun päivät
arki menee solmuun, rutiinit luhistuvat,
tiskivuori kasvaa vaikken edes syö mitään.

Itken itken itken
omaa huonommuuttani, pienuuttani, ikävääni, rakkauttani.

Voiko suru olla ystävä? Ikävä, suru?